Prologin takana
Vasta prologi on lyhyt teinielokuva, joka kertoo elokuvassa elävästä teinistä: Miisa on aivan tavallinen tyttö, jonka elämä ei ole tällä hetkellä mitenkään erityistä. Se onkin kuitenkin vasta prologi: hänen suuri seikkailunsa on vielä edessä. Lyhytelokuva käsittelee elämän romantisoimista tietynlaisen fiktiollistamisen keinoin. Elokuvan kerronta varsinkin alussa muistuttaakin paljon perinteisiä teinielokuvia, joille on erittäin tyypillistä esimerkiksi alkaa herätyskellon soimisella ja päähenkilön esittelymonologilla tämän aamurutiinin pyöriessä taustalla.
Elokuva seuraa päivän verran Miisan elämää tämän näkökulmasta. Vasta prologin tarina ei ole pintatasoltaan kovin ihmeellinen: jännittävien tapahtumien sijasta se keskittyy enemmän siihen, mitä tapahtuu syvällä Miisan pään sisällä, minkä takia iso osa kerronnasta on hahmon sisäistä monologia, tai visuaaliset tehokeinot, jotka tuovat esiin sitä, miten Miisa kokee häntä ympäröivän maailman.
Yksi elokuvan onnistuneimmista asioista on mielestäni nimenomaan sen vahva visuaalinen kerronta ja tehokeinot. Tykkään, kun elokuvissa uskalletaan päästää irti realistisuudesta ja suositaan luovia visuaalisia ratkaisuja, ja se on nopeasti muodostunut myös osaksi omaa elokuvakerronnan tyyliäni. Ehkä näkyvimpiä visuaalisia tehokeinoja Vasta prologissa ovat peilit toistuvana motiivina, pienet animoidut tehosteet, sekä voimakas värifiltteri, joka katoilee ja ilmestyy takaisin Miisan mielentilan mukaan: Miisa näkee maailman hänelle sopivan romantisoivan linssin läpi, mutta maailma ei aina vastaa hänen toiveitaan ja odotuksiaan, jolloin tämä linssi rikkoutuu ja Miisa joutuu tietoisesti korjaamaan sen. Animaatio-efektit puolestaan muistuttavat siitä, että Miisan näkemys maailmasta ei ole realistinen eikä vastaa todellisuutta. Miisalla on myös oma selkeä väripaletti, jonka on tietyllä tavalla tarkoitus visualisoida hänen näkemyksiään siitä, mikä sopii hänen tarinaansa ja mikä ei: hänen oman kotinsa sisustus tukee hänen estetiikkaansa, kun taas hänen kaverin koti (yläkerran vessaa lukuun ottamatta) tai hänen kaverit itse eivät siihen sovi. Lauri taas on pukeutunut mustaan, mikä ei suoraan vastaa Miisan palettia, mutta on sen verran päinvastainen, että heidät voidaan nähdä “täydentävän toisiaan kuin palapelin palat”, niinkuin Miisa itse toivoo tapaamiltaan ihmisiltä.
Yksi Vasta prologin suurimmista inspiraation lähteistä visuaalisuuden kannalta on Scott Pilgrim vs the World elokuva, jossa visuaaliset tehokeinot on viety äärimmilleen ja ovat tärkeä osa paitsi elokuvan tyyliä, myös sen tarinankerrontaa.
Ehkä merkittävin inspiraation lähde lyhytelokuvalle, jota ilman se ei välttämättä olisi edes syntynyt, liittyy kuitenkin tämän teeman käsittelyyn. Aikanaan vaikutuin kovasti Bo Burnhamin komediaspecialista Inside. Burnhamin tapa käsitellä ja välittää katsojalle tunteitaan ja ajatuksiaan taiteensa kautta on erittäin tehokas ja koskettava, ja hän puhuu myös aiheista, joista ei usein osata tai haluta puhua ääneen, ainakaan niin aidosta ja rehellisestä näkökulmasta. Vaikka Vasta Prologi ei muistuta millään tavalla Insidea, koen, että se on vaikuttanut paljon siihen, millainen lyhytelokuvasta tuli. Sen inspiroimana halusin tehdä teoksen, joka olisi henkilökohtainen, rehellinen ja puhutteleva.
Miisa elää kuplassa. Hän näkee elämänsä tarinana, joka ei ole vielä alkanut, eikä kestä sitä, ettei maailma taivu hänen odotuksiinsa. Miisa odottaa jatkuvasti elämää mullistavaa seikkailuaan, mutta hän ei itse anna sen tapahtua, sillä täydellisinkään elämä ei pysty vastaamaan täysin hänen luomaa kuvaansa. Lyhytelokuvan aikana Miisa jopa saa mahdollisuuden pienimuotoiseen seikkailuun rakastumisen muodossa, mutta hän jättää sen välistä vaan sen takia, ettei se vastaa hänen mietittyä elokuvallista draamankaartaan. Miisan pakonomainen tarve fiktiivisoida elämäänsä estää häntä elämästä hetkessä ja nauttimasta siitä. Lyhytelokuvan viimeinen kohtaus, jossa Miisa ottaa pois meikkejään, antaa ymmärtää, että hän tietyllä tasolla ymmärtää tilanteensa, mutta loppujen lopuksi ei pysty hyväksymään sitä, ja palaa takaisin fiktiiviseen kuplaansa.
Ihmiset usein romantisoivat elämäänsä tietynlaisen fiktiollistamisen kautta: katsotaan auton ikkunasta ulos samalla kun kuunnellaan surullista musiikkia, ja kuvitellaan että ollaan musiikkivideossa, siivotessaan ajatellaan itseään Studio Ghibli-elokuvaan jotta se tuntuisi kivemmalta, ja teinivuosien toivotaan muistuttavan sisällöltään nuortenelokuvia. Media luo odotuksia siitä, millaista elämämme voisi olla, ja esimerkiksi sosiaalinen media antaa myös mahdollisuuden näyttää se sellaisena. Vaikka Vasta prologi on aika käyristetty esimerkki ilmiöstä, eikä kerro suoraan omasta elämästäni, voin myöntää, että syyllistyn usein samoihin ajatus- ja käyttäytymismalleihin kuin Miisa, enkä usko olevani ainoa.
Vasta prologi oli ensimmäinen fiktiivinen näytelty lyhytelokuva, jonka kuvasin ja ohjasin täysin itse, ja se on myös pisin elokuva jonka olen tähän mennessä tehnyt. Kirjoitin käsikirjoituksen etukäteen käsikirjoitus-kurssilla, kuvasin suurimman osan kohtauksista joulukuussa ja jolloin tammikuu oli melkein kokonaan pyhitetty leikkaamiselle. Päädyin ehkä käyttämään projektiin enemmän aikaa kuin olisi tarkoitus, mutta olin varautunut siihen eikä se erityisemmin kaduta.
Vaikka en voi sanoa olevani sataprosenttisesti tyytyväinen lopputulokseen, kokemukseni määrä huomioon ottaen olen ylpeä siitä, mitä sain aikaan. Lopputulos voi ehkä olla vähän vaikeasti tulkittavissa, eikä sen viesti välity tarpeeksi selkeästi yhdellä katsomiskerralla, mutta sain aikaan persoonallisen kokonaisuuden, joka
vähintäänkin herättää katsojassa ajatuksia. Ehkä parhaiten koen suoriutuneeni leikkaamisesta ja editoinnista: sain elokuvan näyttämään juuri siltä, millaiseksi alusta asti kuvittelin sen. Ohjaus- ja kuvaustaitoni kaipaavat mielestäni eniten kehittämistä, minkä ei sinänsä pitäisi tulla yllätyksenä, sillä niistä minulla on vähiten kokemusta.
Koen oppineeni projektia tehdessä paljon uutta, ja olen varma, että Vasta prologi on vasta prologi elämäni elokuvan tekemisen juonessa.
Lähteet
Vasta Prologi - käsikirjoitus
toimintasuunnitelma
työskentelypäiväkirja